Kyllä moottorikoneistamolla käynti avasi silmiä ja kyllä, ihan oikea toimenpide minunkin mielestä. Saituus kun on verissä, niin teki mieli oikaista ja jättää dekkien pudotus väliin.Mexico65 kirjoitti:Tuntuukon nyt, että dekin korjaus oli okea toimenpide?Tuota minä vähän tarkoitan, ettei nuo lohkot ole aivan virheetömiä vaikka ovat ns. tehdas uusia.Tästä syystä minä koneistutan lohkot kaikien osatekiöiden suhteen enkä luota tehtaan laatu tasoon.Niin kuin Ismo kirjoitti rauta elää vaikka alkuperäinen koneistus olisikin tehty oikein.
Kyllä näyttää rauta elävän säilytyksessä. Heno juttu oli, että sain pyöriä tuolla katselemassa työn touhua ja samalla kuuli kaikenlaista tarinaa.
Dekin oikaisu tehtiin muuten terällä, ei kivillä. Käytössä oleva lohko kovettuu koneistajan mukaan ja pitää käyttää hiomakiviä jos haluaa hyvän työstöjäljen. Oma lohko on ajamaton, joten onnistui koneistus kovametalliterällä ( semmoinen pyöreä kiekkomainen teräpala).
Koneistajat kehuivat Fordin työstöjälkeä yleisesti ja ymmärsin puheen koskevan nimenomaan näitä 8-koneen lohkoja. Mopar- ja GM-lohkoissa on tosiaan jopa millin luokkaa olevia heittoja heidänkin kokemuksen mukaan.Galaxie61 kirjoitti:tuli epätasasista dekeistä mieleen geeämmän 6,2 diisseli. heitoissa ei puhuta enää 0, lukemista vaan alkaen ihan milleillä. yhdessäkin avaamattomassa oli myös kampilaakerin pukissa ollut tehtaalta lähtien laakerin paksuuden verran heittoa sivusuunnassa.
Joo, nuo vastaavanlaiset + kokonaan haljenneet pikkulohkokuvat on ikävää katseltavaa. Kaikki minulle netissä vastaan tulleet selostuksen kanssa olleet tarinat ovat kyllä koskeneet yli 500 hp kaasuilla tai ahdoilla virkistettyjä koneita - lisäksi vakioita vahvistamattomia lohkoja. Kuten oli puhetta, niin aion toistaiseksi pysytellä vaparikonepuolella.kaara91 kirjoitti: Niinkuin huomaatte ryhtirauta ei tähän tautiin anna pelastusta.Kuva mistä tauti alkaa puhkeamaan.
4 päivää on maalailtu Glyptalilla lohkoa ja tänään viimeiset valujäljet peilin kanssa onteloista piiloon. Runkopukit tuli myös maalailtua. Miranol ulkopintaan. Glyptal-maalaus ei ollutkaan niin helppo juttu. Nostajalaakso on helppo maalailla, mutta lohkon sisäpuolelle ei tahdo mahtua mitkään penselit ja sudit. Piti hakea muutama askartelusivellin ja katkoa ne tumpeiksi. Kädetkin pitäisi olla 3-vuotiaan lapsen, jotta mahtuisi maalailemaan.
Maali saa kuivua nyt viikon verran ja sitten lohkon kanavien loppupuhdistus ja kasaamisen aloittelu.